uskollisuus, usko

muutama päivä sitten aloitimme uuden sarjan, jolla on yhteys edelliseen sarjaan, ’hedelmään’ sen metaforisessa ilmentymisessä. Se koostuu ominaisuuksista, jotka mainitaan Gal.5:22-23: ssa Hengen hedelminä. Jos et huomannut Herran hepreankielistä sanaa, jonka otsikkona on ’Hengen hedelmä’, suosittelemme, että luet sen nyt. Löydät sen aiemmasta sähköpostista noin kahden viikon takaa. Hengen seitsemäs hedelmä on’ uskollisuus’, ’ che•sed.”

mielenkiintoista on, että sana ”e•mu•na” esiintyy Vanhassa testamentissa vain 25 kertaa, kun taas uudessa testamentissa se mainitaan 158 kertaa. Useimmat viittaukset luonnollisesti kehottavat ihmisiä omaksumaan uskollisuuden. Miksi sitten on niin syvä kuilu siinä, kuinka monta kertaa se mainitaan? Yksi syy on se, että juutalaisuudessa ei ole olemassa täsmällistä, ensiarvoisen tärkeää uskon määritelmää*. Toinen selitys on, että antiikin aikana useammalla ihmisellä oli uskoa, mutta kysymys kuului, millainen usko se oli? Ajan myötä yhä useammat ihmiset ajattelevat, että vastaus maailman olemassaoloa koskeviin kysymyksiin on tieteessä ja humanismissa-filosofisessa ja eettisessä kannassa, joka korostaa ihmisten arvoa ja toimintaa yksilöinä ja kollektiivina, ja yleensä pitää kriittistä ajattelua ja todisteita, kuten rationalismia ja empirismiä (tiedettä), parempana kuin vakiintunutta oppia tai uskoa.

Vanhan testamentin profeettojen yleisin valitus ei kohdistunut agnostikkoihin, vaan muita jumalia seuranneisiin juutalaisiin. Profeettojen kehotus oli palata Jumalan luo sen sijaan, että he vahvistaisivat horjuvaa uskoaan. Jälkimmäinen oli Uuden testamentin tärkein kehotus:

”mutta te, rakkaani, rakentakaa jatkuvasti itseänne pyhimmän uskonne perustalle, rukoillen Pyhässä Hengessä”

tämä on aika positiivinen kehotus. Voit aistia tyytymättömyyden tavasta, jolla Jeesus, Jeesus, puhuu Pietarille, Keyfa:

”mutta kun hän näki, että tuuli oli voimakas, pelkäsi hän ja alkoi vajota, huusi hän sanoen:” Herra, pelasta minut! Ja Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi hänelle: ”Sinä vähäuskoinen, mitä epäilit?”

apostolit itse ymmärsivät, että heidän uskollisuutensa oli riittämätön:

”apostolit sanoivat Herralle: ”lisää uskoamme'”

ei ihme, että Maimonides (Rambam, 1135-1204), joka kirjoitti juutalaisen uskon 13 periaatetta, aloittaa jokaisen niistä sanoilla: ’a•ni ma•a•min be•e•mu•na she•le•ma…’ (’minä uskon täydellä uskolla’). 12. periaate sanoo: ”Uskon täysin uskoen Messiaan tuloon, ja vaikka hän viivytteleekin, odotan kuitenkin hänen tuloaan joka päivä.”

*vain kerran usko Jumalaan mainitaan Vanhan testamentin 24 kirjassa. Jesajan kirjan 43. luvun jakeessa 10 käskyä tuntea Jumala seuraa käskyt uskoa ja ymmärtää Jumalaa, mikä ilmaisee alenevaa tärkeyttä. Näin ollen juutalaisuudessa ei ole olemassa täsmällistä, ensiarvoisen tärkeää uskon määritelmää.

olet tilannut!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Related Posts